Onhan kotiin aina ihana palata vaikka sita pelkäiskin etukäteen. Atlantasta lahdin keskiviikkona aamupäivällä ja äiti, William ja Laine saatto mut kentälle. Myös BB tuli moikkaamaan kun oltiin samaan aikaan kentällä. Kaikki oli ok ennen turvatarkastusta, koska silloin mun piti sanoa moikka. Pidättelin itkua koko matkan turvatarkastuksen läpi ja sitten löysin mun kaverin odottamassa mua meidän lähtöportin edessä ja halattiin pitkään. Me molemmat lähettiin siis nyt kotiin koulujen takia. Ensin lensin Atlantasta Nykiin ja siellä tutustuttiin muihin vaihtareihin eri puolilta maailmaa. Iltapäivällä lähettiin tsekkailemaan Manhattania, koska meidän kaikkien lennot lähti seuraavana päivänä vasta. Torstaina mulla lähti kuudelta lento, tai siis piti lähteä, mutta se oli 2 tuntia myöhässä. Lento kesti n.9tuntia kun sinne asti viimein päästiin ja huhhuh mikä painajainen. Itkeviä lapsia, mun takana oleva muksu potki mun istuinta koko matkan ja mun piti lainata yhen miehen puhelinta että voin tekstata iskälle että oon 2 h myöhässä, ettei ne turhaan lähde ajamaan Porista Helsinkiin ja venailla siellä sitten, mutta tän miehen vaimolla oliki sitte kuus kiloa herneitä nenässä ja valitti että kuinka kallista se on kun Suomeen asti pitää lähettää viestiä... "Kuinka kallista" nimim. äiti lähetti mulle 11 viestiä jenkkeihin hinnalla 99 senttiä. Tarjouduin maksamaan sen 8 senttiä hänelle että kun on näin tarkkaa, mutta sain vaan uuden vihaisen katseen. Mun päätä särki koko lennon ajan enkä saanut nukutuksi kuin puoltoista tuntia suunnilleen. Vihdoin olin Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odottelin laukkujani, jotka molemmat paino just sallitun määrän ja lähdin suunnistamaan kohti ulko-ovia, jossa Aino, iskä ja äiti odotti mua "Tervetuloa kotiin"-kyltin kanssa ja iskällä oli taulu, jossa on mun naama jostain tarha-ajoilta :DD Perjantai-iltana meillä oli sukulaiset kylässä ja myöhemmin mua tuli pari kaveria moikkaamaan. Lauantaina kävin sitte baareilemassa ja pidetiin Apsun synttärit. Huomasin että ekat kolme päivää mulla särki vatsa ihan hirveesti enkä voinut syödä mitään ja päättelit että se johtuu siitä, etten ole tottunut taas suomalaiseen ruokaan. Nyt oon tottunut jo taas syömään "väärään aikaan" ja erilaista ruokaa. Tällä viikolla mulla alkoi myös koulu, huhhuh kuinka paljon kirittävää ja kirjotuksetkin alkaa kolmen viikon päästä !
With Love, Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti